Absoluuttinen Nollapiste -keskustelualue

  • Et ole kirjautunut käyttäjäksi.

#1 28.2.2007 15:26

ag
yhtyeen jäsen
Nimi: Aake Otsala
Paikkakunta: iknislleh

EP-sessio Helsingissä, ma 26.2. - ti 27.2. 2007

Maanantai 26.2.07 Studio Kuu, Helsinki

TOMMI:
Puoli kympiltä studion sohvalta ylös kun muut jo napsivat kahvia. Mikitys vei aikaa, siitä en ymmärrä mitään - kävin siis kaupassa ja kohta söin leipää kuin Bossin pedaali signaalia. EP:n äänittää muille paitsi Aakelle uusi tuttavuus Hannu Oksa, meitä nuorempi ja terveemmin elävä henkilö (pidin hirvenlihasäilykkeen tahollani).
Näin Jooga Jykylää ensi kerran lähes vuoteen. On muuttanut takaisin Tampereelle mutta viettää ainakin puolet viikosta täällä.
(I don't wanna be buried, it's totally unnecessary.)
Aarnio kävi iltapäivällä. Masterotto "Kwaniin" hänen ollessa läsnä. Pyrin lukitsemaan säkeistömelodian, ettei kuulosta "Rotestilaululta". Löysin soveliaat linjat - niin monta ottoa kuitenkin mentiin.
Yritimme puoli sävelaskelta laskettua "Raumaa", mutta piti lopettaa jo ennen kuutta eikä Tomilta vielä irronnut lopullinen otto. Rumpufillikohtaan sopii hyökyvämpi ote.
(Let me add some METEL to CALIFORNIA.)
Janne meni uuteen kotiinsa Hakaniemeen ja Tomi perheineen Eurohostelliin, Aake kotiinsa. Eli mie jäin Akin kanssa studiolle kummittelemaan. Siis tunnin pyörähdys lähipubissa, jonka käymälän ovessa oli lappu: WC-MAKSU 12 EUROA, ASIAKKAILLE ILMAINEN.
Kun asetuin sohvalle nukkumaan, pääni takana hurisi suuria tiedostoja yöaikaan vastaanottava kone.

TOMI:
Heräsin kun Aake astui studion ovesta sisään. Tasan klo 9, kuten oli sovittu. Sammuin eilen välittömästi. Viimeisenä muistin sopukoissa on, että Aki jupisi jotain minun parkkeerauksesta patjoineni keskelle kulkuväylää, kun voisin olla missä tahansa tässä studiokompleksissa.
Rummut kasasin jo eilen joten oli virityksen ja mikityksen aika. Hannulla on erikoinen tapa mikittää, mutta se on vain hyvä. Olinhan syöttänyt pojille EP:n materiaalin ja toteutuksen suhteen ajatuksen, että kaikki mikä voidaan tehdä toisin, tehdään toisin. Saas nähä.
"Kwan" otettiin monta kertaa, sekosin laskuissa. Pelkistin, palasin alkuun, tuskastuin, tunnustelin ja lopulta onnistuin. Yllätyksekseni studiojänskää ei ilmennyt. Tälläkään kertaa, kuten Mahlalla, en aio hyväksyä ottoa jos en ole tyytyväinen. Näin vältymme päällekkäisäänitysten venymiseltä ja harmitukselta. Nyt lopputulos kulkee. Ja vain se merkitsee.
Pekan rooli on merkittävä. Huomasin sen jo eilen kun palaveerasimme ja kuulin hänen mietteensä biiseistä.
Erityisesti laulun, mutta myös kappaleen kokonaisluonteen hahmottajana hän on tarkka. Yllättävän tarkka.
Raumaa kammoksuin jo treenikämpällä, eikä se tunne ole mihinkään mennyt. Rumpusoolo keskellä biisiä, vittu mitä elvistelyä. Vaikka ymmärrän idean ja Aki ja Janne sanoivat, että se ei ole soolo kun muutkin soittaa, niin enpä olisi uskonut suostuvani. No, jonkinlaista demokratiaahan tässä on aina pyritty toteuttamaan , joten antaa mennä.
Ei onnaa. Jätetään huomiseksi. Paljon hyvää muttei kyllin. Nyt vaimon ja lapsen luo.


Tiistai 27.2.07

TOMMI:
Aamu alkoi taas ysiltä. "Raumaa" nopeutettiin Pekan eilisen ehdotuksen mukaan 81:stä 84:ään. Ja katso: laulu lepää nyt paremmin. Meni kuitenkin toista tuntia todeta että hallussamme on master-otoksi kelpaava suoritus.
Oksan Hannu arveli tulevansa kipeäksi. "Laserin" pohja tuli ensi yrittämällä. Jäljellä oli vaikein ja vanhin biisi: "Katiska". Ongelmaksi koettu C-osa sävellettiin uusiksi, mutta se tulee nyt biisissä vain kerran, kun jälkimmäinen C-teksti istutettiin soolokohtaan. Laulumelodia löytyi helposti, mutta se miten soolo-osasta siirrytään viimeiseen osaan, vei tunnin, aiheutti kymmeniä ehdotuksia ja aiheutti studioskitson. Kun Ylianttila tuli pyytämään minulta avaimiaan takaisin, kilahdin ja raastoin kaiken taskustani lattiaan.
"Katiska" kuitenkin neulottiin kokoon, pakostakin lopulta löytyi toimiva ratkaisu. Aarnion Pekka kuuli tahdin ykköseksi iskun joka meille on kolmonen, joten puhuimme ensin eri kieltä.
Rummut purettiin lootiinsa. (Tomi: "on se kiva näin yhessä puuhata...") Paikalle jäivät minä, Aki ja Hannu. Etsittiin kitarasoundia "Laseriin", jolla huomenna päällesoitot aloitetaan.
- Ettehän kirjoita musta mitään pahaa sinne studiopäiväkirjaan, kun mä olen vielä niin nuori ja viaton, heitti Hannu samalla kun katsoi rullamitalla stereoparin etäisyyttä Akin vahvistimeen.
Emmehän me.
Sävelsin Jykylän Takaminella kiinnostavan pätkän, joka ei kuulosta Nollapisteeltä.
Ja siinä ysin aikaan illalla mie, Aki ja Ylianttila toljotimme YouTubesta löytyviä Old Grey Whistle Test -ohjelman katkelmia. Puoliltaöin nukkumaan.     

AAKE:
hyvinhän nää on menny... kerranki mukava soittaa ite... ja se ettei tarvii hermoilla soundien perään, voi vain taiteilla ja kysyä lopullista mielipidettä hannulta "onks tää hyvä?". ja meillä on klikki! noh, katiskassa ei oo...

laittelen sitten jossain vaiheessa jotain teknisempää dadaa jos jotakuta kiinnostaa...

pekka soitteli vielä eilen illalla ja kyseli et mikä meininki meillä (tai noilla muilla) on pekan läsnäoloon ja idiksiin... kai pekka huolestui kun eilen tapeltiin katiskan sovituksen kanssa... ööh, se on toisinaan melko kovaäänistä ja saattaa tuolleen ulkopuolisen korvaan olla kärhämän kuuloista. kiitteli tosin että "hyvin te soitatte"...

TOMI:

Lupasin ottaa Jannen vähän ennen ysiä Sörnäisten rantatieltä kyytiin, mutta Janne oli soittanut 8.40 ja kun soitin sille viittä vaille, hän oli jo mennyt metrolla studiolle. Kuulema tiesi etten ehdi siihen. No miksi sitten kysyi kyytiä? Mie vaan kysyn.
Eurohostel Katajanokalla on paskin paikka missä olen Suomessa majoittunut. Vaasan matkustajakoti Olo on viiden tähden paikka siihen verrattuna. Savuton kerros haisi ihan älyttömästi tupakalle, asiakaspalvelu oli luokatonta (se ylimielinen narttu ilmeisesti koki olevansa liian arvokas tiskin taakse), huoneessa oli vitun kylymä ja mikä se semmonen hostel on jossa ei ole astioita käytettävissä. Emmie ittelle, mutta pikkumiehellä on tarpeita. Olisimme menneet hotelliin jos olisin tämän tiennyt. Muistin tietenkin kirjoittaa kaiken palautelomakkeeseen vaikka en usko että siellä niitä luetaan. Kai niitä seiloreita riittää.
Tulin siis kymmentä vaille kymmenen studiolle. Tommi ehti jo soittaa että kaipausta on.
"Rauma" uudelleen. Muutama otto ja lopullinen löytyy. "Vielä yks vapautunut otto" eli masteroton jälkeinen ylimääräinen ei tuonut mitään parempaa biisiin. Soitin soolon noin kymmenen kertaa uudelleen mutta päädyimme siihen joka oli pohjissa. Se on jotenkin jäsentynyt ja sisältää kuulema tarpeeksi ja oikeanlaista räjähtelyä. Hyvä näin. Let me solo!
Syövän riski lisääntyy, mutta emme sairasta enää lastentauteja.
"Laser" purkkiin ensimmäisellä. Tuli jotenkin mieleen Bad Religion. Miksi, en tiedä.  Potkii niinkuin pitää. Pekkakin tykkäsi ja se on tärkeintä.
Hannu on mukava mies.
"Katiska" aiheutti päänvaivaa, mutta ei niin paljon kuin Tommin kilahdus soittohuoneessa antoi ulkopuoliselle ymmärtää. Meitä ei ymmärrä jos ei tiedä taustoja. "Nähdä koko maailma yhdessä kilahduksessa".
Teemme lyhyempiä päiviä kuin ennen. Se on hyvä ainakin vielä. Jos studiolta lähtiessä on nälkä seuraavalle päivälle. Yleensähän sitä on väsynyt jo kolme viimeistä tuntia ja studiotauti iskee. Eikä se ole luova tila.
Tänään menemme hotelliin, se on vissi.

Kirjautunut ulos

 

Keskustelualueen ns. alatunniste (footer)

Softana PunBB 1.2.19