Absoluuttinen Nollapiste -keskustelualue

Lienee selvää että tämä ei voi olla mitään muuta kuin jotain uskomattoman loistavaa. Sitä odotellessa.

Tommin haastattelu viime sunnuntailta ja kirje "juuri sinulle": http://ylex.yle.fi/radio/ohjelmat/lista … aihtosilla

Nyt mua ollaan hemmottelemassa :-)
Kaksi maailmankaikkeudessa eniten ihailemaani tyyppiä saman kirjan sisällä,
tuskin maltan odottaa helmikuuta !!!

Juhani Anttila kirjoitti:

Ensi viikolla on luvassa promo-ohjelmaa, josta en tiedä vielä enempää.

Levykauppa Äxän sivuilla kerrottiin, että

ke 10.2. 16:30

Jouni Hynynen & Tommi Liimatta esittelevät ja signeeraavat tuoretta kirjaansa Rillipää ja Läski. Tule kuuntelemaan loukkauksia! Levykauppa Äx - Helsinki

Rillipää ja läski -esiintymisiä ja haastatteluita:

ke 10.2. klo 16:30 Helsinki / Levykauppa Äx
ke 10.2. klo 22:00 [TV] Nelonen / Maria!
to 11.2. klo 9:00 [radio] NRJ
pe 12.2. klo 14:00 Tampere / Kirjamessut (Suomalaisen kirjakaupan osasto)

Hyvä Rillipää ja läski -kilpailu Kaistalla: http://plaza.fi/kaista/kilpailut/voita- … a-ja-laski

NRJ:n haastattelu: http://www.nrj.fi/service.cntum?pageId=147221
Voicen haastattelu: http://www.voice.fi/index.php?option=co … p;cid=5678

Jälkimmäisessä näyttäisi kommentin perusteella olevan jotain häikkää. En ole kokeillut. Antakaa palautetta Voicelle jos ei toimi!

Ensi viikolla (to 18.2.) kirjeenvaihtajat ovat MTV3:n Huomenta Suomessa.

En tiedä ehtiikö kukaan lukea tätä, mutta sivulla http://www.mtv3.fi/huomentasuomi/ näkyykin tieto, että

6:40-6:52 Tommi Liimatta ja Jouni Hynynen pulkkamäessä!

Liimatta ja Hynynen – vuosisadan rakkaustarina?
http://www.rumba.fi/liimatta-ja-hynynen … rina-3495/

HELSINGIN SANOMAT Keskiviikkona 17.3.2010 – Kulttuuri

KIRJAT
Tommi Liimatta ja Jouni Hynynen: Rillipää ja läski. Johnny Kniga. 270 s. 33 e.

Synkkä yksinpuhelu, kaksin
Musiikkimiehet Tommi Liimatta ja Jouni Hynynen kävivät kirjeenvaihtoa, josta tuli enimmäkseen juomareiden päiväkirjaa.
Raisa Mattila

Onko teoksen vilpittömyydellä väliä? Tommi Liimatan ja Jouni Hynysen kirjeenvaihto – puolitoista vuotta, kymmenen breiviä kummaltakin – esitetään esipuheessa miesten omaksi ideaksi. Joka tapauksessa Absoluuttinen nollapiste- ja Kotiteollisuus-yhtyeiden nokkamiesdialogi on käyty alun pitäenkin pyhässä julkaisutarkoituksessa. Läpeensä mietityksi olisin teilannut, mikäli teos olisi ilmestynyt isänpäivämarkkinoille.

Kustantaja kertoo rillipään ja läskin vihdoin vaivautuneen, vaikka 80-luvun kirjeenvaihtoilmoituksissa kehotettiin olemaan vaivautumatta.

Liimatta vaivautuu Hynystä havaittavammin, vastaa nopeammin, ilmaisee pidemmin, liittää oheen matkaraportteja. Luulinkin hetken lukijaa vievän nimenomaan rillipään, läskin vain vinkaistessa väliin.

Olin väärässä. Liimatan kertojanote on Hynystä kaunokirjallisempi, sekaan ruikitusta runosta huolimatta läpeensä proosallinen.

Kertomakirjallisuuden alueelle syrjähypätään tosin myös yhdessä. Alkoholin- ja seksinkatkuinen minidekkari aiheuttanee ansaittua kateutta Turun päässä.

Kuitenkin juuri Hynysen huomiot, Liimatan paperille laulamia lyhyemmät, katkovat kivasti, kiinnostavat. Hulvattomimmillaan Hynynen on visionäärinä: kertomassa kappalekaupalla futuuritarinaa asioiden tulevasta tilasta. Soundin levyarvostelijan kusisen kohtalon maalailu suorastaan säikäyttää.

Takaumat toimivat myös: Hynysen henkilöhistoria näyttäytyy varsin värikkäänä jo 1980-lukua koskevissa kertomuksissa.

Koko uran kattavia muistelmia odotellessa.

Pakko silti sanoa: paikoin puuduttaa. Taiteilijain omakuvat ovat allekirjoittajasta riippumatta pääasiallisia juomarin päiväkirjamerkintöjä.

Ajatustenvaihto on terävimmillään kestonsa keskivaiheilla. Kesän 2008 festarit verottavat voimia, mutta selittämättömäksi jäävällä tavalla myös kirkastavat kummankin kirjeilmaisua. Maantieteelliset etäisyydet ovat nyt suurimmillaan: Liimatta heittää seitsemännessä kirjeessään keikkareissun Kanadaan, Hynynen istuu omassaan visbyläisen nuorisohotellin vankina.

Lopussa luiskahdetaan yksinpuhelun puolelle. Näin käy todistusaineistoksi painetusta tekstiviestivaihdosta huolimatta. Onko se Liimatan yhdeksännen kirjeen Lontoon-raportti, joka sammuttaa dialogin tunnun, aidon yhdessä tekemisen meiningin? Siinä kun siirrytään suorasanaisesti rakkaalle päiväkirjalle tai armaalle lukijalle kohdistettuun kerrontaan:

"Metrossa vietettyä aikaa ei voi käyttää juuri mihinkään. Se on suoraan elämästä pois. Voi korkeintaan kuunnella kielikurssia tai Hynysen äänikirjaa ja pyöritellä pölkkyjä taskuun jos kyynäriltä mahtuu."

On harmillista – ja havainnollistavaa – kun kirjeitä kiinnostavammaksi nousee ulkokohtainen: sarjakuvat ja loppuliitteen nautinnollinen henkilöhakemisto.