HELSINGIN SANOMAT Tiistaina 8.12.2009 – Kulttuuri, Matti Mäkelä
Tommi Liimatta: Nilikki. WSOY. 179 s. 29 e.
Pikkurosvo kärvistelee Rovaniemen yössä
Niin kuin Salminenkin Liimatta kuvaa suomalaisen yhteiskunnan vähitellen kasvanutta Ennalan-Karpon elämänpiiriä, jota voi sanoa yhteiskuntaluokaksikin.
Sen realistiseen kuvaamiseen on jäänyt kirjailijoille katvealue, koska tutkijat ja viranomaiset kuvaavat näitä ihmisiä joko idealistisesti uhreina tai huolehtivasti ylhäältä päin.
Sen sijaan Liimatta kuvaa hyvin sitä jatkuvaa terävää tarkkaavaisuutta, jossa nilkin on elettävä selvitäkseen. Samoin kuin johdonmukaista hyötymoraalia, joka on nilkille välttämätön. Hän peittelee sammuneen asiakkaansa roskapönttöön, jotta tämä ei paleltuisi, ei armeliaisuudesta, vaan tulevan bisneksen turvaamiseksi.
|
Turun Sanomissa oli Nilikin arvio jo 27.9.2009:
Tommi Liimatta kirjoitti arktisen arkitrillerin
Harmaan talouden sekatyömies heittää lenkkiä ja lestiä
Tommi Liimatta: Nilikki. WSOY 2009. 179 s.
Tommi Liimatta (s.1976) on usein kuvannut romaaneissaan ihmisiä,
jollaisia löytää kylien raiteilta ja maaltamuuton jälkeen kaupunkien
vuokralähiöistä. Liimatan arjenharmaat persoonat ovat olleet lihaa ja verta,
kieltä myöten.
Niin nytkin. Nilikki kertoo sekalaisia hommia paiskovasta Matinlassista,
joka ei ole oikein löytänyt omaa paikkaansa systeemistä. Nuori mies auttelee
karaokepubia pyörittävää äitiään, sompailee ympäri Rovaniemeä
huonojarruisella Honda Civicillä, heittää lestiä, trokaa huumeita ja
kyyditsee tarvitsijoita ilman kuittia.
Matinlassi noudattaa omanlaistaan moraalia: ei myy alaikäisille tiukkaa ja
tipauttaa takapenkille sammuneen pokan lehtilaatikkoon pakkasesta
paleltumasta lompakon ensin tyhjennettyään.
Oman tiensä kivennyt yksityisyrittäjä myös on absolutisti, joka hörppii vain
teetä ja yrittää muutenkin tarkkailla ruokavaliotaan pahojen peräpukamien
vuoksi. Ranskalaiset suolalla työn lomassa on Matinlassin harvoja paheita.
Epäsopivuus ulottuu ihmissuhteisiin. Tyttöystävä Satu tuntuu
lähentymisyrityksineen vastenmieliseltä taakalta, jonka kontaktinotot
kilpistyvät nuoren miehen perustunteeseen, vitutukseen. Ystävät kuten
Törmänen ja Setä Monica puolestaan saavat huomiota, mikäli heidän kauttaan
on saavutettavissa jotain hyötyä.
Kylmää kyytiä
Liimatta hallitsee luomansa maailman ja käyttää sytyttävästi pohjoisen
murretta.
Lapin pääkaupunki avautuu Nilikin maantieteellisenä ja henkisenä keskuksena.
Kapakat, kadut ja ympäristö ovat oleellinen osa romaanin mielenmaisemaa,
samoin Matinlassin pohdiskelu milloin Arktikumin lasiarkkitehtuurista,
milloin elämän kaventuvista realiteeteista napapiirillä.
Henkilöt ovat aitoja, on kyseessä kirjan mittaan tutuksi tuleva, omillaan
keplotteleva minäkertoja tai ytimekkäästi mutta ilman karikatyyrin tuntua
luonnosteltu sosiaalinen kehys äidistä pubikansaan. Vaikka taustalla
häämöttää Alibin ja *Veikko Ennalan* aikaisen Hymyn horisontti,
Matinlassissa ja kumppaneissa ei ole mitään paperinmakuista.
Liimatta kertoo tarinansa toteavan ytimekkäästi ja kirii rytmiä loppua kohti
eleettömästi, Matinlassin sisäiseen monologiin tukeutuen. Pulp-henkisestä,
Liimatan maalaamasta kannesta amokin ratkaisuun Nilikki pitää tiukasti
otteessaan.
Kokonaisuus on niin vahva, että hahmojen toivoisi palaavan maisemiin toisen
kirjan sivuilla.
MATTI KOMULAINEN
En ole varma, oliko "Kylmää kyytiä" väliotsikko, enkä tiedä mikä oli varsinainen otsikko ja mikä alaotsikko.
|