Absoluuttinen Nollapiste -keskustelualue

Menin sitte avautumaan kunnolla ja tietenki unohin sen varsinaisen pointin... eli: se tanssija oli aika yllättävä veto!

Täytyy minunkin kiittää kyseisestä keikasta. Hävisi se edellisenä päivänä hankittu väsymys erittäinkin tehokkaasti. Tie tomun suuntima oli pirteässä kunnossa ja Tungos on lavaste kävi kivasti ojan puolella skat-kitara -chaseseineen(!). Tommi kävi tällöin myös rummuissa.
Bändille tuotiin suklaata sekä olutta ja mieli oli korkea.

Oisin tullut moikkaamaan, mutta en tiennyt että se olit sinä, Juhani.

Uusimmassa Soundissa oli arvostelu Absojen On The Rocksin keikasta. Aika pahoja virheitä sisälsi tuo arvio. Kai sen voisi naputtaa tähän pikaisesti:
---
Absoluuttinen Nollapiste
1.1. On The Rocks, Helsinki

Uusi vuosi, uudet kujeet. Absoluuttinen Nollapiste ei ole viime aikoina paljon keikkaillut, eikä siltä ole uutta levyä näköpiirissä, järkälemäinen dvd kylläkin. Siitä huolimatta setissä oli monta uutta biisiä, joten ei bändi ole laakereillaan levännyt.

Jos Absot ovat jonkun mielestä muuttuneet välillä liiankin lähelle poppia, huoli on turha, sillä uusissa kappaleissa oli "progemaisuutta" yllin kyllin. Ei kuitenkaan haudanvakavuuteen asti, mukana oli yhä aimo annos huumoria ja laulaja Tommi Liimatan ja rumpali Tomi Krutsinin välinen sanailu oli entisestään vahvistunut. Liimatta kertoi myös Turussa loukatusta jalastaan. Kaikki sanailu tapahtui täysin Buster Keaton -pokalla, mikä oli melkoinen vastapaino väliin yleväksi yltyneelle musiikille.

Viimeksi joukkoon liittyneen ja hyvin siihen hitsautuneen kosketinsoittaja Janne Hastin soittimet ovat olleet jo pitkään tärkeä osa yhtyeen yhteissoundia ja ne olivat sitä yhä. Hast hoiti hienosti myös lyömäsoittimet kappaleessa Kotiinpaluu, jotenkin ja tarttui trumpettiin yhä vaikuttavan kuuloisessa laulussa Ruukunvalajat. Aake Otsala käytti bassoaan melkeinpä soolosoittimena, välillä kirjaimellisestikin, sillä mies hoiti yksin bassoineen numeronsa Portaat muun yhtyeen häipyessä lavalta. Liimatta käväisi rumpupallilla yhdessä uudessa kappaleessa Krutsinin lyödessä käsirumpua ja hoiti homman välttävästi - vertailukohta tosin oli paha, sillä Kumu-setin takana istuva Krutsin on rumpali värikkäimmästä päästä. Myös kitaristi Aki Lääkkölä hoiti hommansa mallikkaasti, vaikka hänen osuudessaan ei juuri mikään ollut muuttunut. Funkahtava soitto kävi myös yhtyeeltä sujuvasti, mutta turha tätä joukkoa on edelleenkään karsinoida minkään yhden tyylilajin edustajaksi.

Uudet ja levyttämättömät kappaleet hallitsivat settiä. Uudeksi on laskettava myös Popeda-cover Palle And The Boys, joka istuu myös Absojen esitettäväksi ja laajentaa yhtyeen liikkumatilaa entisestään. Vanhoja aikoja muisteltiin myös tovi, mutta ei alati uudistuvan yhtyeen tarvitse liikaa silmään tikkuja tökkiä. Vuosi 2009 alkoi lupaavissa merkeissä Absoluuttiselle Nollapisteelle.

Antti Marttinen
(Soundi 1/2009)
------

Eli on tainnut Soundi-herralta jäädä levy jos toinenkin kuulematta. Olisi kenties silti kannattanut tehdä edes vähän jotakin pientä taustatutkimusta, ennen kuin kirjoittaa lehteen tuollaisia lauseita kuten "Uudet ja levyttämättömät kappaleet hallitsivat settiä." Tai no, itsehän en ollut tuolla keikalla, mutta veikkaisin, että jos keikalla olisi tosiaan jotakin uutta matskua soitettu, olisi jengi siitä tohkeissaan täällä jo intoillut...