Spekuloin tähän eilistä Tampereen keikkaa, kun en omaa säiettä rohkene perustaa. [Hähää, minäpä perustin - J.A.]
Päällimmäisenä jäi fiilis, että "less is more". Vaikka Hast ei koskaan lyönytkään äänikuvaa tukkoon, soittoa tuli nyt juuri sopivasti. Tommikin lauloi ja soitti paremmin kuin vuosiin.
Erityisen hyvin ilmavuus toimi kappaleessa "Soita kotiin, Elvis", joka minun mielessä on ollut pitkään väsynyt veto. Se eli ja hengitti paremmin kuin koskaan.
Kirjautunut ulos
Hyvä keikka. Tyylikäs voisi olla hyvä sana kuvaamaan sitä. Etukäteen pelkäsin vähän sitä että setti koostuisi lähinnä soitetuimmista keikkabiiseistä, mutta pelkoni oli turha. Soittivat viisi kappaletta uudelta levyltä, ja vaikka muutkin soitetut biisit ovat hyviä, näitä kuunteli luonnollisesti suurimmalla mielenkiinnolla. Hyvin kyllä vetivät vanhatkin rallit.
Parasta oli kun Erkki lauloi Pisaran ja Lammas näkee naisenin. Etenkin jälkimmäinen oli hieno esitys. (Tomi siirtyi sen ajaksi kitaristiksi!) Vaikka Tommi ei laulanut, krediitit menevät hänellekin: erinomaisia biisejä.
Tässä settilista. Viimeinestä encoresta en ole enää varma.
1. Planeetta Hyvä
2. Jälkivaatimus
3. Silti
4. Mustaa ei ole
5. Ipswich
6. Juhlija
7. Soita kotiin, Elvis
8. Rarmos Ybrehtar
9. Kohtaaminen
10. Pisara
11. Lammas näkee naisen
12. Ei, en ole rouva Bell
13. Piste ihmisessä
---
14. Kalkin sammutus
15. Sivulla jatkuu
---
16. Eräät tulevat juosten
Eräät tulevat juosten tuli ehkä ennen toista lavalta poistumista ja sen jälkeen soitettin vielä yksi ylimääräinen.
Kirjautunut ulos
Juhani Anttila kirjoitti:
Eräät tulevat juosten tuli ehkä ennen toista lavalta poistumista ja sen jälkeen soitettin vielä yksi ylimääräinen.
Eräät tuli viimoisena.
Ehdottoman hyvä keikka. Palaan asiaan.
Kirjautunut ulos
Mahtoi olla samat biisit myös Turussa viime viikonloppuna. Hyvä veto oli sielläkin, tykkäsin siitä että settilistaa oli laitettu vähän uusiksi viime vuosista - eritoten Mustaa ei ole, Soita kotiin, Elvis ja Kalkin sammutus olivat ihan virkistävää kuultavaa. Puhumattakaan toki Rarmosista, tajusin kuulleeni sen ensimmäistä kertaa vasta nyt vaikka oon käynyt bändin keikoilla liki kymmenen vuotta. Silti taitaa olla tossa setissä oikeastaan ainut sellainen biisi mikä on roikkunut listalla jo pidempään.
Bändi tuntui myös olevan ihan hyvässä terässä ja huolimatta vähentyneestä miehityksestä en kokenut, että se tuntuisi jotenkin häiritsevällä tavalla heikentyneenä äänikuvana. Ehkä enemmänkin päinvastoin, nyt kun soittava bändi on pienimmässä muodossaan pelkkä power trio, joutuu ehkä sovituksellisiakin asioita miettimään siltä kantilta, että bändi kuulostaisi mahdollisimman paksulta. Ilmiö lienee tuttu ainakin kaikille Rushin ja The Policen kuuntelijoille.
Yks paksuuteen vaikuttava asia on toki varmaan Aaken bassosoundit jotka paikoitellen vastaavat aika kevyesti kahta komppikitaristia.
Kirjautunut ulos